Videopelien pelaamisen positiiviset puolet

Videopelejä väheksyttiin pitkän aikaa samaan tapaan kuin televisiota. Useimmat lasten kehityksen tutkijat ja opettajat pitivät pelejä huonoina vaikuttimina, mikä johti siihen, että vanhemmat kritisoivat pelejä ja saivat lapset tuntemaan olonsa laiskoiksi ja saamattomiksi. Onneksi ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Nykyisin videopelien positiivisista vaikutuksista kaikkiin ikäryhmiin on mittavat määrät tutkimustietoa. Lisäksi on selvää, että pelit ovat kehittyneet ja tarjonta muuttunut huomattavasti monipuolisemmaksi 80- ja 90-lukujen pelitarjonnasta. Yhdessä nämä tekijät ovat saaneet aikaan sen, että videopelien positiivinen vaikutus on huomattu maailmalla ja ihmisiä kannustetaan pelaamaan.

Videopelit ja aivot

Useiden toimintojen ja aktiviteettien ymmärretään ainakin neurologian piirissä vaikuttavan aivojen rakenteeseen. Kun ihminen keskittyy tiettyyn aktiviteettiin, aivot välittävät dopamiiniryöpyn ja muita palkitsevia hermoston välittäjäaineita, minkä seurauksena aivojen hermosto stimuloituu. Aivoja stimuloivia aktiviteetteja ovat esimerkiksi soittimen soittaminen, lukemaan oppiminen – sekä videopelien pelaaminen. Tällaiset aktiviteetit voivat hyödyttää aikuisen aivoja monella tapaa ja edistää lapsen kehittyviä aivoja sitäkin enemmän useiden tutkimusten osoittamilla tavoilla.

Leikin ja pelien asemaa ihmisen oppimisen ja kehityksen työkaluna arvostetaan yhä enenevissä määrin. Videopelit ovat tavallaan tämän kehityskulun digitaalinen ilmentymä. Videopelien aikaansaamien positiivisten vaikutusten lista käyttäytymiselle ja kognitiiviselle toiminnalle on hyvin pitkä. Valtaosa näistä positiivisista vaikutuksista voidaan selittää sillä, että pelaaminen saa aikaan muutoksia hermoradoissa. Tärkeä seikka on myös, että lähes kaikille videopelien tuomille eduille löytyy tueksi tieteellistä tutkimusta.

Strategiapeleillä voi kehittää älykkyyttä ja logiikkaa vaativia toimintoja kuten jakamista, suunnittelua, lykättyä tarpeen tyydytystä tai jopa yleistä kanssakäymistä sekä muistia. Useiden pelien on todettu lievittävän potilaiden akuuttia kipua, stressiä ja traumaa viemällä potilaiden huomio pelien maailmaan.

Joidenkin pelien on havaittu parantavan hienomotorisia taitoja ja näkökykyä, ja nykyisin jotkin pelit kehitetään erityisesti näitä tai muita erityistaitoja varten. Ensimmäisen persoonan ammuntapelit vaativat nopeaa päätöksentekokykyä ja tarkkaa silmää yksityiskohdille, minkä on todettu kehittävän esimerkiksi kirurgeja, jotka tarvitsevat näitä taitoja työssään. Useimmat lentoalan asiantuntijat kertovat puolestaan, että tämän sukupolven lentäjät ovat entistä parempia, koska he ovat harjoitelleet lentosimulaattoreilla.

Todistusaineistoa on riittämiin; tässä mainitut esimerkit ovat vain jäävuoren huippu. Videopelien on todettu auttavan autistisia ja lukihäiriöisiä lapsia oppimisessa. Lisäksi on julkaistu uusi pelisovellus auttamaan Alzheimerin taudin tutkimuksessa. Sovelluksen päämääränä on lopulta pystyä tunnistamaan taudille riskialttiit henkilöt ennen kuin he osoittavat merkkejä taudista.

Kohtuus edelleen avainasemassa

On toki muistettava, että liiallinen videopelien pelaaminen ei ole välttämättä hyväksi – kohtuus on hyvä pitää tässäkin. Vanhat ennakkoluulot ja kielteiset mielikuvat antisosiaalisesta käyttäytymisestä ja liikalihavuudesta voivat muuttua todeksi, jos pelit vievät kaiken ajan päivästä. Jotta videopeleistä saisi kaiken hyödyn irti, pelaaminen kannattaa sovittaa muuhun elämiseen tasapainoisesti. Peleihin kannattaa suhtautua hauskana harrastuksena, jollainen on esimerkiksi kasinopelien pelaaminen netissä. Erona näiden kahden välillä on tietysti se, että videopeleillä ei voi voittaa jättipottia, ellei sitten ota pelejä todella vakavasti ja siirry ammattilaiseksi eSports-maailmaan!

Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että kaikki videopelit eivät tuo saman tyyppisiä etuja. Strategiapelit ovat esimerkiksi parhaita muistin ja suunnittelukyvyn kehittämiseen, kun taas toimintapelit stimuloivat limbistä järjestelmää, saavat kiihtymään ja auttavat mielialahäiriöiden hallinnassa. Parasta on suhtautua peleihin työkaluna, jota voi käyttää omien tarpeidensa ja etujensa mukaan.